Ihana kaipuu...

Hauska on huomata se, että muistan tämän blogin aina ulkomailla ollessani! Täytyy odottaa vielä 11 päivää, että pääsen nousemaan lentokoneeseen, yritän täpinöissäni nukkua siellä vähän ja matkaan lentokentältä bussilla Mikkeliin! IHANAA! Olenkin jo tutkinut läpi mitä tapahtuu Mikkelissä ja Ristiinassa, enkä voinut olla kiljaisematta, kun huomasin Ristiinan markkinoiden kerrankin sattuvan samaan aikaan vierailuni kanssa! (Kuulostaa kenties hullulta, mutta jännästi se koti-ikävä vaan kasvaa mielenkiintoisiin muotoihinsa). Toisaalta taas huomaan, etten ole maisemissa Anttolan Kihujen aikaan - siellä on nimittäin ollut viime vuosina hurjan herkullisia voissa paistettuja muikkuja...




Harmittaa sekin, että huomasin minulla olevan piilossa parikin luonnosteltua kirjoitusta julkaisemattomina! Jäivät odottelemaan kuvia jo viime kesänä ja nyt vähän nolottaa... Mutta onpahan hyvää pohjaa valmiina, ja ehkä jo pian pääsen hehkuttelemaan eräitä suosikkinähtävyyksiäni Mikkelin seudulla ;)

Kalenteriini koristui eri värein tapahtumia mm. Ristiinan kotisivujen tapahtumasivulta sekä Mikkelin kotiseutupäivien sivulta löytyvästä pdf-esitteestä. Hetken pohdin, onko tämä hassua käytöstä 24-vuotiaalta nuorelta naiselta, mutta naurahdin itselleni ja jatkoin suunnittelemalla treffejä ystävien kesken Martan baariin, Ristiinaan.


Kellään vinkkejä muihin Etelä-Savon tapahtumiin? Mitähän tapahtuu Puumalassa...

(Hih, pahoittelut kuvista! Kaivoin jotain vanhoja kännykästä ja kansioista )

Ihana Marraskuu!

Voi juku. Mikkelissä tapahtuu juuri nyt yhtä sun toista ja minä poloinen olen kaukana merien takana, enkä pääse tästä nauttimaan.. Onneksi on Länkkäri, kun pitää miutkin ajantasalla, kun vaan ehdin sinne vilkaisemaan. Äitini minulle linkkasi vieläpä yhden ihanan yllätyksen, Mikkelin seudun pikkujouluekstran! Pysynpähän paremmin perillä mistä jään paitsi, hihi. Erityisesti jännittävänä pidän kauppakeskus Stellan tulemista Mikkeliin. Kesällä sain katsella kun se komeana alkoi nousta vanhalle bussiasemalle ja oikein kihelmöin halusta päästä näkemään sisälle! Erityisesti tahtoisin nähdä uuden kauppahallin ja olen ilahtunut myös, että Punnitse & Säästä on löytänyt tiensä mikkeliläisille. Turussa olen vastaavassa liikkeessä asioinut ja säästämisestä voi aina olla montaa mieltä, mutta ainakin tuo ihanaa vaihtelua niin tavalliselle napostelijalle kuin vaikkapa kasvissyöjille ja muille erikoisruokavalioille! Kivaa!

Äiti osasi kehua hänen ja siskonsa uutta lempparikahvilaa vanhassa sinisessä Pulkkisen puukorttelissa Savilahden kadulla, entisen antiikkikaupan tiloissa. Kyseessä on siis ilmeisesti Kehitysmaakauppa (voisivat päivittää sivunsa ;)  ) ja sen ohessa oleva "ihana" kahvila! Myyvät kaikenmoista jännittävän kuuloista käsityö- ja lahjatavaraa siellä, mutta parasta oli kuulema juurikin tämä kahvilansa tunnelmallisine hirsiseinineen. Sinne täytyy päästä kurkistamaan! Kunpa vaan pian pääsisin takaisin Mikkeliin <3 (Huom. kuva on täältä Ameriikanmaalta, ei suinkaan kyseisestä kahvilasta ;)  ).

Tällaisena koti-ikäväisenä tyttösenä ilahduinkin suuresti eräänä päivänä, kun tauollani törmäsin herkulliseen sisustusväkerrysblogi Sisustuskärpäseen! Innostavien ja sormia syyhyttävien kuvien lisäksi silmääni pisti nimittäin päivitys vähän syntymäpäivieni jälkeen. Joku toinenkin on huomannut kuinka ihania mikkeliläiset ovat ;) ja ehkä kenties löytänyt kanssasieluja? Niin suuresti toivoisin (meidän?) mikkeliläisten, nuorten ja nuorehkojen käsityöväkertäjien nostavan päätään jollain tavalla tässä ihanan uudistuneessa Mikkelissä. Hassuna unelmana on kauan ollut käsityökahvila ihanine oheistuotteineen. Ehkä jonain päivänä?

Joka tapauksessa... Odota minua, oi ihanainen Mikkeli! Pian pääsen kotiin!

Ihana Mikkelin Taekwondo!

Kesä alkaa lopultakin taittua syksyn alle, mikä tietää töiden, koulun ja opiskelun alkua. Hyvänä asiana se tietää myös harrastusten jatkumista ja alkua! Vielä Ristiinassa asuessani jaksoin muutaman vuotta käydä aktiivisesti harrastamassa taekwondoa Wisa-areenalla Mikkelissä. Jatkoin harrastusta kyllä vielä opiskelupaikkakunnallani, mutta Mikkelin taekwondon henkeä jäin kovasti kaipaamaan. Harrastus jäi pois ja voin vain lämmöllä muistella, miten ihana oli pitkänkin lukiopäivän jälkeen heittää integraalit ja sanakokeet pyykkikoriin ja keskittyä treeneihin, ihaniin tyhjentäviin, piristäviin treeneihin!

Ikinä en ole liikunnallinen ollut, mutta pikkuveljen houkuttelemana lähdin taekwondoilemaan, enkä voi katua! Ihanat ihmiset oli kyllä ihana henkireikä, mutta siinä sivussa oppi itsepuolustusta ja kunto nousi huomaamatta kohisten! Taisihan se painokin pudota, 10 kg... Pakkohan miun on vähän mainostaa entisen seurani uusia alkavia kursseja, olisi typerää olla jakamatta tätä!

Mikkelin taekwondo ry aloittaa kurssit sekä aikuisille että pienemmille. Aikuisten kurssi löytyy myös facebookista. Minulle uutena lisänä on Haidong Gumdo -kurssi, eli korealaista miekkailua. Kuulostaa ja varsinkin näyttää komealta - veljeni on siitäkin mennyt innostumaan (Miten ehtiikään joka paikkaan (:  ).

Rohkeasti ilmoittumaan! Mukaan rento fiilis ja oppimisen halu (:

Niin, kameraa en tietysti koskaan harjoituksiin ottanut, joten kuvia miula ei ole.. Tässä siis sen sijaan kuva kurjista pelloillamme.

Ihana Mikkelin tori!

Jos jokin on kuulunut miu kesään monet vuodet niin Mikkelin torikahvilat - halusin sitä tai en. Kun olin pieni tyttönen, otti äiti usein mukaansa ja kesäpäivinä tavattiin äidin äitiä, siskoja perheineen ja muita tuttavattaria torikahvilla. Vaikkei se aina kesän ykköskohde pienenä ollutkaan, niin torikahviloiden herkulliset kotileivonnaiset tyynnytti kyllä pienen tytönkin kiukun. Tori on nyt kahden vuoden remontoinnin jälkeen palannut Kirkkopuistossa vietetyltä evakkoreissultaan takaisin uudelle torille. Torikahvilat tuoreine kotileivonnaisineen, virvokkeineen ja leveine hymyineen ovat palanneet takaisin!


Ihana tori. Liityimme tänään äidin kanssa toriväen puheliaaseen joukkoon ja ahdoimme itsemme torikahvilaan - miten täynnä ne kaikki olivatkaan taas! En osaisi kuvitella tekeväni samaa opiskelukaupunkini torilla, kyllä tämä on jotenkin vaan se "Mikkelin juttu"! Nautin kahvini kerman kera ja pällistelin ympärilleni tyynen onnellisena. Muovituolit raapivat torin kivetystä ihmisten siirtyessä haluamaansa pöytään, nuori kesätyöntekijä kerää tarjottimet ja tyhjät kupit sekä lautaset uusien tieltä, ihmiset hymyilevät, nauravat ja puhuvat vilkkaasti kuulumisiaan ja kokemuksiaan, joku kyselee lihalörtsyjä, mutta päätyykin omenalörtsyyn, aurinko paistaa ja iso katos suojaa sen paisteelta. Ai että! Miten siitä nyt nauttii näin kovasti, vaikkei pienenä millään olisi tahtonut äidin mukaan?

Torilla oli suuret juhlat viime viikonloppuna, ravien rinnalla. Maanantaina oli nimittäin ihka ensimmäinen toripäivä toriparkin remontin jälkeen ja väkeä riitti! Länkkäri ehti jo tiistaina kertoa, että sekä myyjät että muu toriväki on tyytyväisiä uuteen ilmeeseen ja toimivuuteen (: Torin laidalle on tullut eväspöytiä ja penkkejä ja lapsillekin on oma leikkinurkkaus! Hih. Lukijainosastolta löytyi myös historiantutkijan Pia Puntasen artikkeli Mikkelin torin eli Hallitustorin historiasta! Enpä tiennyt ennen torin sijainneen Naisvuoren ja Kirkkopuiston välillä! Mitenkä sitä itse vanhentuessaan (lue: aikuistuessaan?) kiinnostuu enemmän kotiseutujensa historiasta... Kyllähän tällaiset jutut pienenäkin kiinnosti, mutta eikö niitä sitten tullut vastaan missään? Miksei koulussa käydä Suomen historian lisäksi lähiseudun historiaa? Käytiinkö, enkä minä tuhmeliini kuunnellut? (Pois se minusta! :D )

Hih. Tähän viimeiseen kuvaan viitaten: saanko esitellä - Muikku! Tämä ihana tyylikäs rakennus pitää sisällään torin laidalle jämäkästi kuuluneen Suomi Grilli -kahvion, R-kioskin, yhden toriparkin sisäänkäynneistä ja vierestä löytyy taksiparkit. Rakennuksen katto on muikun muotoinen ^-^

Ihana Retretti!

Tänään hyppäsin tädin, ystävättärensä sekä äitini matkaan kohti Punkaharjua ja taidekeskus Retrettiä. En muista siellä ennen käyneeni, vaikka äitini hetken toista väittikin, sillä viime kesien taidenautinnot on tarjonnut lähempänä Mäntyharjulla sijaitseva Salmela (toivottavasti ehdin sinne tänäkin kesänä, ihana paikka!). Mikkelin suunnalta ajettaessa tuntuivat opasteet Punkaharjulle olevan hieman epäselvät. En osaa omaa mielipidettäni antaa, koska keskityin spektraaliteorian opiskeluun kuskin takana... Perille kuitenkin päästiin ongelmitta ja heti ensimmäisenä maistui kahvit sinisen Retretti-rakennuksen kahviossa. Liput taskuun ja menoksi siis!

Täällä ei muuten sitten saa kuvata! Kovin moni pokkarikamera ei alas luolastoon laskeudettua näyttelyn hämäryydessä kovin kummoisia kuvia otakaan. Aivan - luolasto! Tämä oli minulle yllätys (tähän aamuun asti, kun täti kehoitti ottamaan pitkähihaisen), mutta eihän tämä ole lainkaan hullumpi idea. Liikuntarajoitteisten taide-elämystä tämä voi kiristää, mutta onpahan tunnelma omanlaisensa. Sain katsoa tarkkaan, mihinkä korkokenkäni laskin, ja kokenut seurani huomasi sanoa, ettei luolastonäyttely ole ennen ollut näin pimeä, mitä tänä vuonna. Tämä sopi kyllä Matti Kalkamon ja Heli Ryhäsen "Suruparvi ja suursyömäri"-näyttelyyn, jonka koin rajuhkona, hetkittäin jopa epämiellyttäviä tunteita herättävänä. Taiteen kuuluu kuitenkin herättää tunteita!

Ylöspäin noustessa teematkin näyttelyillä lempenivät, ja huomasin jääväni seurueestani taakse tutkiessani lumoutuneena valokuva-teoksia Marja Pirilän ja Petri Nuutisen "Ajan, valon ja tilan kerrostumia"-näyttelyssä. Vaikka sainkin toiset kiinni, menetin kosketuksen Retretin päänäyttelyssä, "Taiteilijapareja". Nimensä mukaan näyttely esitteli mielenkiintoisia pariskuntia, joista molemmat olivat taiteilijoita, pääosin kuvataiteilijoita, mutta myös eräs Juhani Aho oli sinne vaimonsa kanssa eksynyt (: Nautin erityisesti 1800-luvun (lopun) teoksista, mutta myös tietenkin Tove Janssonin Muumi-piiroksista, muista tussauksista ja lempeistä öljytöistä - luulen että sydämeni huokasi (mitä ihmettä miä selitän?!)

Lapsuudestani olen "lukenut" Aku Ankkoja enemmän tai vähemmän tekstiä ymmärtäen, joten Carl Barksin alkuperäistöitä ihaillessa meni tovi siinäkin...

Sisältä sinisestä rakennuksesta löytyi vielä yksi ihana pieni näyttely, "Grafiikkapaja", josta ensimmäisenä tunnisti tietysti Miina Äkkijyrkän työt Marimekon tutun hiehon kautta. Olisin mielelläni tahtonut viipyä tässä näyttelyssä pitempään, mutta minua jo odotettiin kovasti! En silti malttanut olla viettämättä hetkeä Retretin kaupassa, josta mukaan tarttui Toven grafiikalla varustettu Muumi-magneetti (höhö), kaksi korttia sekä Kirsi Neuvosen kaksi korttia! Ihania! Kirsillä oli muuten ihania teoksia myös tässä näyttelyssä ja tasavertaisuuden vuoksi mainitsen muutkin taiteilijat sieltä: Annu Vertanen, Juho Karjalainen, Teija-Tuulia Ahola, Tiina Kivinen, Taru Innanen, Outi Heiskanen, Hannamari Matikainen, Kaisu Sirviö, Emmi Vuorinen (hihi <3 ), Janne Laine ja Pentti Sammallahti. Niin, kiltisti.

Nälkäisten taiteenharrastajien matka jatkui Savonlinnaan ja siellä seurueelleni ennestään tuttuun panimoravintola Huvilaan. Ei meistä kukaan mitään panimotuotteita nauttinut, mutta sitäkin enemmän nautimme lounaastamme - karitsaa ja siikaa! Nams! Erityisesti juurespyreet ja kauniit keraamiset lautaset miellyttivät (: Leipänsä tulee paikalliselta leipomolta, mutten harmikseni muista nimeään.. Mukava kuitenkin kuulla tämä!

Aurinkoinen ja helteinen Savonlinna tarjosi pieniä sisustuspuoteja ja minut yllättäneen, erittäin käsityöpainotteisen toritarjonnan! Muistan sen olleen samanlainen vuosien takaa, mutta silti yllätti! Savonlinna on minulle ollut pienenä kaukainen matkakohde, joka on kiltisti takapenkillä istuneen tyttösen palkinnut jäätelöllä, hyvällä ruualla ja aina kauniina mieltämälläni rantapuistolla Olavin Linnan vierellä. Vaikka visiittimme ei tällä kertaa sinne asti yltänyt ja muutenkin jäi lyhyeen, tuntui Savonlinna edelleen kauniilta järvenrantakaupungilta <3

Pee äs: Juvan abc tarjosi mukaan kaksi kaunista ja hyvinvoivaa Laventeli-puskaa. Äitini väitti, ettei Mikkelistä moisia ole löytänyt ja että Juvan abc on aina tarjonnut hyvinvoivia rehuja!

Ihana kotiinpaluu, ihanainen Mikkeli!

Olen ollut lähes vuoden pois kotoa (ja Suomesta ylipäätään) ja pelkäsin ajan kultaavan muistot kotikonnuista, mutta vielä mitä! En muista, milloin viimeeksi olisin nauttinut näin kovasti kotona olemisen ihanuudesta! Siivoan, kitken, leivon, leivon ja leivon! Nautin olostani, makaan ruohikolla X-asennossa ja hymyilen sireenien juuressa kuivia lehtiä rapistelevalle pienelle myyrälle. Hei vaan, koti <3

Mikkeli on meille lähin "iso kaupunki" (lainausmerkit, koska tämä saa Ameriikan mittakaavassa ihan eri arvon). Sieltä hoituvat suurimmat ruokaostokset, apteekkiasiat ja ruokailu, vaikka mahtavaa tarjontaa olisi myös Ristiinassa. Voihan tuo olla puolitottumustakin ajella pitempi matka Mikkeliin, kun äidilläkin työt ovat siellä ja veljellä opiskelut, mutta kenties osaksi sitä kaipaa myös valikoimaa. Mikkeli tarjoaa myös vaatekaupat ja suuremman torielämän.

Mikkelissä tulee käytyä myös viettämässä aikaa ja viihtymässä. Kävimme äidin kanssa toissa päivänä tärkeät asiat hoidettuamme syömässä uusitun torin vierellä uudessa ravintolassa GastroPubi Einossa (kuvan kävin jälkeenpäin yhtenä varhaisena aamuna ottamassa - terassi täyttyy nopeasti!). Kävin ensimmäistä kertaa, mutta ihastuin heti! Täytyy myöntää, että taisin ihastua vähän jo pelkkien juttujen perusteella, mutta ei kyllä ravintola yhtään pettänyt odotuksiin nähden! Einon vahvuuksina mielestäni on ehdottomasti aitous, myöskin erilaisuus sekä perin suomalainen menu! Listalta löytyy Aake Kallialan nassun ja kommenttien lisäksi ilmeisesti hänen kanssa yhteistyöllä pohdittuja suomalaisia herkkuja savolaisista ruiskuorimuikuista läskisoossiin. Hihi. Äiti nautti herkullisen maksapihvin ja minä valitsin kalan ystävänä nimenomaan nämä muikut, jotka sain nauttia sulan voin sekä perunamuusin sijaan pyytämieni kasvisten kera. AI ETTÄ OLI HYVÄÄ! Ja näin mukavaa ja aitoa palvelua en ole pitkään aikaan saanut, edes Suomesta (: Ihana oli käydä ja sanonpa tämänkin: alakerran vessoissa oli hauska Aake-ylläri, käykää kuuntelemassa ;) Tänne palaan!

Koti- ja Mikkeli-ikävä on ollut ilmeisen suuri, sillä kaupunki tuntuu uskomattoman kauniilta jopa sateella! Erityisen kaunis Mikkeli on sateen jälkeen, sateenkaaren koristelemana. Lapsuuden ja erityisesti nuoruuden Mikkeliini verrattuna yleisilme on kaunistunut. Mikkeli on tässä viime vuosina (heti minun lähdettyäni opiskelemaan muualle) kokenut melkoisen kasvojenkohotuksen. Ensin (minun ajanlaskuissani) tuli H&M (merkkipuu sekin!), jota seurasi suurensuuri Anttila-rakennus, torin ympäristön remontit, S-kaupan hurja muuttoremontointi (joka muuten jatkuu vieläkin), kauppakeskus Akseli ja nyt vihdoin kahden vuoden urakan jälkeen valmistunut toriparkki. Toimiva mielestäni, enkä voi edes poissaolleena valittaa rakennusprojektin häiriöistä tai sen aiheuttamien liikennejärjestelyiden haitoista (:

Einon ikkunasta ulos haaveillessani en voinut olla ajattelematta, kuinka kaunis ja ihanan siisti Mikkeli tänä päivänä onkaan. Toivottavasti se sellaisena pysyy <3

Tästä se alkaa - ihanan Savon päivitteleminen!

Lapsuuteni ja varhaisen nuoruuteni olen viettänyt saman katon alla, Ristiinalaisten metsien ja peltojen keskellä. Lukion jälkeen siirryin opiskelun perässä muualle, mutta sydän jäi Savoon, ja tänne aina mielelläni palaan. Nyt vietettyäni vuoden putkeen ulkomailla opiskelujani suorittaen kaipuu ja arvostus omia kotikontujaan kohtaan tuntuu vain kasvavan ja sainkin innostuksen perustaa jotain tätä innostusta purkamaan - tässä tulos! Aikomuksenani on kerätä uutta sekä vanhaa kotikonnuiltani kuvina ja kokemuksina tähän blogiin ja jakaa näin Etelä-Savon ihanuuksia muillekin ihmettelijöille. Tiedän jo etukäteen, että jatko-opintoni tulevat viemään suuren suuren haukkauksen ajastani, vievät minua myös ulkomaille lähestulkoon puolet vuodesta, mutta mikään ei estä aloittamasta tätä! Otan mielelläni ehdotuksia, uutisia ja kuulumisia vastaan Etelä-Savon alueelta! Jätä kommenttia tai laita sähköpostia osoitteeseen vattunakki@gmail.com (:

Ensimmäiseksi taustakuvaksi päätyi kuva navettarakennuksemme takaa. Huomautan vielä, että tämänhetkinen ulkoasu on vasta hetken väsäyksen tuottama raakile, älähän siis hätäänny! (: